Joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen. Mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.

Aivan, joten, miten voimme kadottaa elämämme hänen tähtensä?

Miten se tehdään?

Miten huomenna herätässä voimme kohdata Jumalan ja kävellä hänen kanssaan läpi päivämme?

Jos käytännössä ajatellaan niin minkälaisella asenteella meidän kannattas huomenna heti tästä eteenpäin kohdata elämämme jotta meillä ois mahdollisimman… ehkä… kuinka voimme tehdä kuinka hän meille tahtoo ja tietää että voimme tehdä?

Miten kannattaa lähteä kohti elämää esim huomenna tai sanotaanko jopa että tässä hetkessä heti paikalla miten voimme palata itseemme ja olla yhtä Herran kanssa ja elää kuten Herra tietää että voimme elää ja jotta koko luomus jonka hän on luonut, kukoistaa parhaiten meidän sielumme ja voimamme kautta?

Mitä on mies mieltä täst?

Olemme saapuneet oven luokse ja meillä on avain. Jumala on valmistanut tämän oven, jotta kävisimme siitä sisälle, ja löytäisimme levon sielullemme. Hän tahtoo että turvaamme avaimeen, jonka hän on suuressa ylenpalttisessa armossa meille suonut. Hän on antanut meidän löytää itsensä.

Joten olemme siis nyt tässä ja Herra tahtoo että avaamme oven hänen valtakuntaansa eli Taivaan Valtakuntaan.

Olemme siis sinne tervetulleita, ja uskon kyllä siihen että jokaikinen meistä sinne on tervetullut ja löytää vielä perille – äärettömyyteen, hänen valtaistuimensa luokse.

Joten siksi ehdotukseni tai jopa haluni ja tahtoni on se, että kadotamme nyt heti tässä hetkessä itsemme jotta saavumme ikuisuuteen.

Onko meillä tähän viel lisättävää? Ei kai. Muuta sitten kuin vaan sanottava se vielä loppuun.

Aamen.